Mun pitäsi olla tuolla pihamaalla lapiomassa soraa ja haravoimassa, mut mää nyt notkun sisällä. Ihan lääkärin määräyksestä otan vähän rauhallisemmin. Mun ranteet on vähän huonossa kondiksessa ja lepo ois kuulemma hyvä juttu... yritän yritän, mut meidän pihalla ois paaljon hommia! Kipeiden ranteiden(fyysinen työ ei sovi mulle) lisäksi on onneksi saatu jotain näkyvääkin aikaan. Leikkimökki raahattiin meidän pihalle pari viikkoa sitten ja nyt siitä on korjattu ovi, ikkuna ja kattokin on saanut uutta huopaa suojakseen. Vielä pitäis vähän maalia sutia sinne ja tänne. Hiekkalaatikko odottaa maalattuna hakijaa sahalla. Koiratarhaankin saatiin väliseinä ja pihalla odottaa iso kasa soraa, joka pitäis kiikuttaa tarhan pohjalle. Vielä pitäis haravoida piha ja laittaa kukkapenkit... Huh huh!!

Mutta asiaan! Jälkikausi korkattiin viikko sitten. Taavi jäljesteli ihka ekan jälkensä. Mittaa oli 30 askelta. Ekat 10 askelta sillä meni ennen kuin se hokas, ettei se ruoka tule mun kädestä vaan se on siellä maassa jo valmiiksi. Sit rupes kulkeen paremmin. Seuraavat 3 jälkeä se on ajanut ihan kivasti. Mittaa jäljillä on ollu 45-65 askelta. Mitä pitempi niin parempi. Alku menee aina vähän vouhottaessa.
Maisa ajoi yhden metsäjäljen vkonloppuna ja oli niin tohkeissaan, että homma meinas mennä ihan plörinäks. Eläkeläinen saa kaahailla ihan niinkuin huvittaa, kunhan selvittää jäljen.

Taavilla on tottisteltu ahkerasti. Sivulletulot alkaa sujua ja seuraamistakin menee jo muutama askel. Tässä on ollu aika paljon hakemista ja meidän yhteensovittamista, mut nyt on alkanut jokin yhteinen sävel löytyä.