Olipa kiva otsikoida noin, mutta totuushan  meni niin, että heräsin tänä aamuna aivan ihanasta unesta. Ois ollu mukava jatkaa, mut naapurisöngystä huudeltiin jo siihen malliin, et oli pakko aukasta silmät. Mää olin jälkileirillä(tämmöiselle olen menossa toukokuun lopussa). Koirat jäljesti mahtavasti ja ilma oli mitä upein... Hassua tässä oli se, et mää olin olevinani Iisalmessa, mutta puitteet oli kyllä tuosta naapurin pottufarmarin pellolta. Tiedoksi vaan sinne Iisalmen suunnille, et pysytään suunnitelmissa. Siinä sängellä on paha jäljestää. Koiratkin toimii vaan unissa . Hullua tässä oli se, et pystyin näkemään unta siitä minkälaista Taavilla on jäljestää, vaikka ei täällä oo voinu vielä ees aatella semmoista!

Odotan siis innolla sitä todellista jälkileiriä, mikä toivottavasti tapahtuu ihan todellisuudessa.

Me on vietetty pari viikkoa treenitaukoa, kun meidän tumpun heiluttaja hilluu mettätöissä. Tottista olen vähän Taavilla vääntänyt makupalojen kera, se kulmurit on vaihtuneet ja suu on ollu melko arka. Se puri kieleensä vkonloppuna ja sekin on vähän haitannut leikkimistä. Ollaan tehty vähän perusasentoa ja seuraamisen alkeita(tutittamalla). Ihan kivasti menee.

Maisan terveys taas vähän reistaa. Sillä on ollu vuosia semmoinen pieni patti vas. kyynärässä ja se nyt rupesi vaivaamaan viime viikolla. Patista meni iho rikki ja ilmeisesti se tai selkä on kipee, kun vas. tassusta oli jyrsitty karvat pois. Huomenna mennään näyttää sitä tohtorille. Muuten se on kyllä reihunut normaaliin malliin. Viime viikolla se oli löytänyt sahalla lasipurkin, joka oli ilmesesti haissut hyvälle, koska se oli hajottanut se ja saanut siinä samalla vähän osumiakin. Ei onneksi kovin syviä haavoja, kun en niitä enää myöhemmin löytänyt.

Mutta nyt ruuanlaittoon... Kirpun kuulumiset myöhemmin.