Mihin se aika taas katos? Ei ymmärrä... vastahan oli joulu?! No asiaan kuitenkin. En mää muista kovin kauas taaksepäin, mutta viikonlopun sentään . Sunnuntaina päivällä olin menossa koirien kanssa oikein kunnon mettälenkille. Maisa oli vuorossa eka(vielä mennään erikseen lenkit ja odotellaan aikaa jolloin Taavi tajuaa olla kiusaamatta Maisaa niin paljon. Siinä voi lähtä henki kun vanhaapiikaa kiusaa!). Päätin ottaa lenkin alkuu vähän kuvia ja yhtäkkiä huomasin maassa isoja veri länttejä. Maisa oli loukannut tassunsa ja lenkkeily loppui sitten siihen. Anturassa oli noin sentin mittainen syvä haava. Onneksi oli autossa sen verran paikkavärkkiä, että saatiin tuppo jalkaa. Maisa takas autoon ja vuoroon Taavi the älypää. Pikku jätkällä riittikin sitten riemua pitkäksi aikaa. Piti revitellä hiekkakuopalla ees sun taas ja kaivaa ja kaivaa... Luuleekohan se pääsevänsä Kiinaan, kuten minä pienenä? Jäppis oli mukavan väsynyt, kun päästiin kotiin.

Mää jatkan kohtaa.... ja niin meni melkein vuorokausi, mutta sitä jatkoa

Sunnuntain treeneissä mulla oli molemmat elikot mukana. Maisa kävi pelkästään kävelyllä. Taaville sitten tottista. Oon miettinyt pitkään miten rakentaisin tottiksen tuolle pikku jätkälle, kun se on tyysti erilainen kuin Maisa(onneksi...). Tämä harjoitus pani miettimään kyllä lisää. Kentälle mennessä jätkä kävi niin kierroksilla, et otin pikku rauhoittumisen alkuun ja tästä kun vapautin leikkiin niin meinas lähtä pipokin päästä. Sitten vaan saalista ja taistelua. Seuraavaksi täytyy ruveta opettamaan se rauhoittuminen ja patoaminen. Viettiä kyllä riittää sitä ei tarvi tehdä.

Kotona keittiössä oon nyt tehnyt jonkin verran kontaktiharjoituksia ja istumisia. Keittiössä voi käyttää ruokaa, mutta kentällä on parempi olla esim. tyhjä jalkapallo.

Taavi kerrankin paikoillaan.(Koiraa ei ole huumattu taikka muutoin vahingoitettu)