Taavi on oikea lenkkeilijän unelma. Onneksi on talvi, muuten tennareiden pohjasta nousisi savu. Ei sillä, et mentäisiin niin kovaa, vaan johtuen siitä et mää yritän jarruttaa sen menoa.  Se siis vetää, kuin hinaaja.

On sitten kokeiltu hyvällä ja pahalla ja vaikka millä konstilla, mutta aina vaan on kiire. Yksin ollessa sujuu melko hyvin(olkapäät pysyy kuopissaan). Maisan kanssa liikuttaessa se vetää aivan sairaasti ja lähtiessä vielä huutaa. Jipii...

Eihän tuommoisen rääpäleen meno pitäis missään tuntua, mut kyllä mun hartia ja polvet huutaa hallelujaa, joka lenkki. Tänään meni sit hermot ja ajattelin, et vetäköön prkle! Laitoin sille valjaat(Maisalta peritty, vähän isot vielä), joustoliinan ja itelle liinan kii hiihtovyöhön. Ja ei kun baanalle... Siinäpähän hinaa läskiä...

Taavihan ei oo tyhmä(mää en vielä usko mitä kirjoitan). Se tajus heti olevansa hieman alakynnessä, eikä tietty vetänyt yhtään. Toki se riekkui siinä liinassa ja yritti riisua valjaat päältänsä. Lenkki meni kuitenkin vähemmällä vetämisellä ja hinattavakin voi paremmin . Jatketaan siis näin.

Heitin Maisalle vielä samat releet niskaan ja lenkin senkin kanssa. On se vaan nautinto kulkea sen kanssa. Sen korvilla kun kuulee toisin kuin Taavin...