Pieniä iloja pienen ihmisen elämässä. Kirppu on nyt sitten keksinyt, että niitä jalkoja voi liikutella vaikka ei pidä mistään kiinni!! Se aloitti toissa viikolla nousemalla tuetta seisomaan ja tällä viikolla on tapailtu sitten ekoja askelia. Näyttää menevän samaa kaavaa, kuin tukea vasten kävelykin, et sivulle on helpompi mennä. Aamulla mentiin pieniä sivuaskelia ja sitten piti kyykistyä nauramaan :) Taaperokärryn kanssa mennään jo puolijuoksua.
Muutenkin touhua riittää... pakastin on kokoajan pikapakastuksella, kun siinä on kiva nappi johon syttyy valo! Keittiössä se auttaa parhaansa mukaan laittamalla levyt päälle ja levittämällä kaikki alalaatikkojen tavarat. Siispä jos joku ihmettelee meillä salaatissa olevia koirankarvoja, niin voi kysyä Kirpulta missä salaattikippo on viimeksi seilannut :) 
Jos jostain koittaa torua, niin takasin saa hyvin vihaisen uuden ilmeen. Tiedättekö? Semmoinen silmät sirriillään ja suu ihan viiruna. Puuttuu enää se heristävä sormi. Mistä lienee oppinut... :)