Tämä levoton sielu alkoi kaivata muutosta, uusia tuulia ja maisemia.... Niitä toivottavasti löytyy -> www.kirppusen.blogspot.com/

Luvassa samaa jauhantaa kuin aina ennekin :)

Kuinka monta sateenvarjoa, banaania ja röntgensädettä löydät sanasta Hesburger?

Tämmöinen pikku arvausleikki käytiin eilen Hesessä. Käytiin lounaalla paikallisessa Hesessä Kirpun lääkärireissun jälkeen. Oltiin pöydässä istumassa kun Kirppu rupes osoittelemaan ikkunaan "sateenvarjo!" "banaani!" "missä R? Röntgensäde!"
Me istuttiin TM:n kans ihan , et mitä hittoa? Ei näy sateenvarjoja eikä banaaneita, ei ulkona eikä sisällä. Toi "missä R?"- kysymys sitten sai lampun syttymään yksinkertaisten vanhempien päässä. Kirppu tavas kirjaimia ikkunassa roikkuvasta julisteesta.  Kirpulla on oma läppäri, jossa on kirjainpeli. S-kirjainta painamalla kone sanoo S...Sateenvarjo! Siinä on myös peli jossa pitää tunnistaa kirjaimia. Kun kone sanoo R, pitää painaa R-nappulaa. Läppärillä leikkiminen on ollut viime aikainen potta-huvitus. Neiti pysyy potalla hetken pidempään, kun on jotain tekemistä.

Meidän porukka on sairastanut sitkeää räkätautia viime viikot. TM on viihdyttänyt vieressä nukkujaa yskimällä yöt läpeensä. Minä vietin viime viikolla pari päivää saikulla korvatulehduksen ja flunssan takia. Kirppulla on nyt flunssa ja silmätulehdus. Mitähän vielä? Tämä alituinen sairastaminen alkaa jo tympiä...  Jotain positiivista sentään...Koirat on niin terveitä, kuin voivat olla. Ainakin vielä...

Vihdoin ja viimein Kirpun kuvatukset....

Paparazzi itse...

Oma kuva

Potalla...

Iso nalle... Isompi kuin kuvaaja itse :)

Maija... Maisaa pelottaa tuo kameran kans huitova riiviö, joka koko ajan juoksee perässä ja kiljuu "orota"!!

Isi...

 

 

Meidän perheen linssilude on siirtynyt kameran taakse ja kuvaaminen on nyt pop! Neiti sai vahingossa käsiinsä meidän digipokkarin eikä sitä siltä enää pois saanut. Sitten onkin kuvattu ja kuvattu...ihmeen nätisti kameraa on käsitelty, koska se on vielä ehjä ja toimiva. Okei uusia säätöjä siihen on asennettu, mutta kai kuvaajalla lienee oikeus kokeilla eri tyylejä?!

Tuotoksesta voidaan pitää täällä näyttely jahka joskus ehdin kotonakin koneelle ja saan kameran purettua. Melko mielenkiintoisia kuvia kyllä löytyy esim. Kira potalla(kuvattu jalat), Kiran sukat, äitin sukat, isin sukat, Maisan tassut, nalle, palapelin pala,pappa siellä ja pappa tuolla...  Aika kattava kuvaus löytyy siitä miltä maailma näyttää 90 cm silmin.  Palaan siis asiaan, kun saan tuotokset julkaistavaan muotoon!

 

Ja sehän kestää ja kestää... Minä, mokkula ja netti ei olla keskusteluväleissä *mur*

 

Eikös se ole niin, että jos jokin on hukassa niin silloin kannattaa etsiä/tehdä jotain muuta löytääkseen sen ensimmäisen asian? Minä siis etsin ajatusta tehdäkseni yhden työasian kirjoittamalla blogia työajalla. Älkää kertoko kenellekkään...

Mitä meille kuuluu? Kiitos hyväähän meille. Kirpulla on alkanut päivähoito aivan loistavasti ja se on saanut hurmattua hoitopaikassa olevan Heikki-harjoittelijan. Päivät menee siis flirttailessa.... Viime viikon Kirppu oli flunssan takia poissa hoidosta, mutta ma-aamuna sinne palattiin iloisilla mielin. Hoidossa eväätkin on vissiin paremmat kuin kotona, sillä siellä ruokaa maistuu. Kotona taas vähän vaihtelevalla menestyksellä...

Minun työt on myös alkaneet kivasti. Pihalla kuin lumiukko edelleen, mutta ehkä minä nämä asiat opin ennen kuin soppari päättyy. Ei siis mitään ressiä...

Koiraeläimet ovat pikku hiljaa myös sopeutuneet uuteen elämään. Maisa on päättänyt ryhtyä asumaan kokonaan sisällä. On kai mukavampaa nukkua sisällä, kuin katella kylmässä Taavin naamaa(tarjolla on kyllä lämmin mökki, mutta se kai ei kelpaa). Taavi puolestaan nauttii kun saa olla ulkona. Se makaa päivällä usein tarhassa selällään ja kattelee kai pikkulintuja. Outo eläin...

Taavi teki ensimmäisen purutreenin pari viikkoa sitten. Edellisestä oli kai jo 4 kk aikaa. Pikku mies oli ihan loistava. Haukku, saalisti ja hetkellisesti myös tottelikin. Kuski oli ihan fiiliksissä. Paljon oli menty eteenpäin tauon aikana. Me treenataan nyt uudessa porukassa ja uudella maalimiehellä. Vaikka porukka oli uus niin ihmiset on kaikki vanhoja tuttuja. Itellä oli tosi hyvä mieli mennä tuohon porukkaan ja treenata Mikon kans. Jospa tästä alkais semmoinen parempi kausi koirarintamalla? Uskon kyllä vahvasti niin.

Mutta nyt se työasia alkaa vähän hahmottumaan, joten siirryn sen pariin. Seuraavan ongelman tullen lisää tarinaa tänne.