Luvassa samaa jauhantaa kuin aina ennekin :)

Tämmöinen pikku arvausleikki käytiin eilen Hesessä. Käytiin lounaalla paikallisessa Hesessä Kirpun lääkärireissun jälkeen. Oltiin pöydässä istumassa kun Kirppu rupes osoittelemaan ikkunaan "sateenvarjo!" "banaani!" "missä R? Röntgensäde!"
Me istuttiin TM:n kans ihan , et mitä hittoa? Ei näy sateenvarjoja eikä banaaneita, ei ulkona eikä sisällä. Toi "missä R?"- kysymys sitten sai lampun syttymään yksinkertaisten vanhempien päässä. Kirppu tavas kirjaimia ikkunassa roikkuvasta julisteesta.  Kirpulla on oma läppäri, jossa on kirjainpeli. S-kirjainta painamalla kone sanoo S...Sateenvarjo! Siinä on myös peli jossa pitää tunnistaa kirjaimia. Kun kone sanoo R, pitää painaa R-nappulaa. Läppärillä leikkiminen on ollut viime aikainen potta-huvitus. Neiti pysyy potalla hetken pidempään, kun on jotain tekemistä.

Meidän porukka on sairastanut sitkeää räkätautia viime viikot. TM on viihdyttänyt vieressä nukkujaa yskimällä yöt läpeensä. Minä vietin viime viikolla pari päivää saikulla korvatulehduksen ja flunssan takia. Kirppulla on nyt flunssa ja silmätulehdus. Mitähän vielä? Tämä alituinen sairastaminen alkaa jo tympiä...  Jotain positiivista sentään...Koirat on niin terveitä, kuin voivat olla. Ainakin vielä...

Paparazzi itse...

Oma kuva

Potalla...

Iso nalle... Isompi kuin kuvaaja itse :)

Maija... Maisaa pelottaa tuo kameran kans huitova riiviö, joka koko ajan juoksee perässä ja kiljuu "orota"!!

Isi...

Tuotoksesta voidaan pitää täällä näyttely jahka joskus ehdin kotonakin koneelle ja saan kameran purettua. Melko mielenkiintoisia kuvia kyllä löytyy esim. Kira potalla(kuvattu jalat), Kiran sukat, äitin sukat, isin sukat, Maisan tassut, nalle, palapelin pala,pappa siellä ja pappa tuolla...  Aika kattava kuvaus löytyy siitä miltä maailma näyttää 90 cm silmin.  Palaan siis asiaan, kun saan tuotokset julkaistavaan muotoon!

Ja sehän kestää ja kestää... Minä, mokkula ja netti ei olla keskusteluväleissä *mur*

Mitä meille kuuluu? Kiitos hyväähän meille. Kirpulla on alkanut päivähoito aivan loistavasti ja se on saanut hurmattua hoitopaikassa olevan Heikki-harjoittelijan. Päivät menee siis flirttailessa.... Viime viikon Kirppu oli flunssan takia poissa hoidosta, mutta ma-aamuna sinne palattiin iloisilla mielin. Hoidossa eväätkin on vissiin paremmat kuin kotona, sillä siellä ruokaa maistuu. Kotona taas vähän vaihtelevalla menestyksellä...

Minun työt on myös alkaneet kivasti. Pihalla kuin lumiukko edelleen, mutta ehkä minä nämä asiat opin ennen kuin soppari päättyy. Ei siis mitään ressiä...

Koiraeläimet ovat pikku hiljaa myös sopeutuneet uuteen elämään. Maisa on päättänyt ryhtyä asumaan kokonaan sisällä. On kai mukavampaa nukkua sisällä, kuin katella kylmässä Taavin naamaa(tarjolla on kyllä lämmin mökki, mutta se kai ei kelpaa). Taavi puolestaan nauttii kun saa olla ulkona. Se makaa päivällä usein tarhassa selällään ja kattelee kai pikkulintuja. Outo eläin...

Taavi teki ensimmäisen purutreenin pari viikkoa sitten. Edellisestä oli kai jo 4 kk aikaa. Pikku mies oli ihan loistava. Haukku, saalisti ja hetkellisesti myös tottelikin. Kuski oli ihan fiiliksissä. Paljon oli menty eteenpäin tauon aikana. Me treenataan nyt uudessa porukassa ja uudella maalimiehellä. Vaikka porukka oli uus niin ihmiset on kaikki vanhoja tuttuja. Itellä oli tosi hyvä mieli mennä tuohon porukkaan ja treenata Mikon kans. Jospa tästä alkais semmoinen parempi kausi koirarintamalla? Uskon kyllä vahvasti niin.

Mutta nyt se työasia alkaa vähän hahmottumaan, joten siirryn sen pariin. Seuraavan ongelman tullen lisää tarinaa tänne.

Maisa on ollut juoksussa koko joulun ajan ja on koittanut sekoittaa pakkaa parhaansa mukaan. Sen kanssa tahtoo mennä välillä hermo. Eläkeläisellä tuntuu olevan aivan omat oikeudet. Tarhassakin se huutaa ja louskuttaa aivan turhaan. ..

Joulun ajan hakutreenit on olleet tauolla ilmoista johtuen. En tiedä miten sitten jatkossa, koska luntakin on jo sen verran, että ihan joka paikkaan ei pääse.  Muutakaan ei oo treenattu. Heti kun sää vähän lauhtuu täytyy aloittaa tottiskuuri T:lle. Se kevät tulee taas ennen kuin ehtii huomaamaankaan.

Meidän perheen joulu on siivousta vaille valmis. Jääkaappi on täynä herkkuja, sauna on pesty ja perinteinen kuusen hakureissu on tehty(P:tä hengästytti yhtä paljon kuin ennenkin ). Tänään käydään haistelemassa uuden vauvan tuoksua, mutta sen jälkeen otan loppukirin ja häädän kaiken lian tästä huushollista! Aatto aamuna koirien lenkit, vierailut haudoilla ja sitten herkkuja niin, että napa naukuu !! Meidän joulu on siinä!

Rakkaat ystävät haluan toivottaa lämmintä ja rauhaisaa joulun aikaa kaikille!!  ja karvakorville myös!!

Kati ja muu poppoo

Tottista on koitettu vääntää vaihtelevalla menestyksellä. Olen miettinyt ja miettinyt miksi välillä sujuu ja välillä taas harjoitukset ovat täysiä katastrofeja. Sen verran oon jo hokannut itekkin, että vika on remmin tässä päässä. Tyyli vai sanoisko tapa tehdä hommia ei oo itiä miellyttänyt ja osa saamista neuvoista on ollu hyviä osa taas ei toimi. Mää oon niin kaavoittunut johonkin vanhaan paskaan.... Tänä syksynä homma on lähtenyt kulkemään vähän parempaan suuntaan ja viime su itellä vihdoin syttyi se lamppu. Siis hyvin hyvin yksinkertaista, vähän painetta, vähemmän vaatimuksia, enemmän aikaa ja taukoja sekä kunnon palkka! Kuullostaa näin kirjoitettuna ihan pöhlöltä, mutta itelleppä näitä asioita selvittelen. Pääasia kuitenkin, että meillä on ollut kiva tehdä hommia. 

Tänään käytiin haahuilemassa metsikössä. Viime su rullaharkat meni ihan loistavasti, joten tänään kokeiltiin vähän uutta. Samassa harjoituksessa vähän hallintaa ja uutena yks näyttö. Uhmaten sitä tietoa, että tässä harjoituksessa oli T:lle vähän liikaa. Siis... Koira metsään mm kans. Käsky keskilinjalle ja lähetys toiselle puolelle ja näyttö myös sinne. Lähetys toiselle puolelle takkusi kuten arvelinkin, mutta kaiken se teki kun vaan neuvoi. Näyttö otettiin hetsaten, joten siinä ei ollut mitään ongelmaa. T vaan meinas revetä riemusta, kun oikein yhdessä kirmattiin mm:lle.Sama toiselle puolelle toimi jo hyvin.  

Lopuksi otettiin vielä esineruutua. Aluksi tuntu, että ikään tästä ei tule mitään. Koira paineli pitkin mettiä ja mää karjuin naama punaisena. Pikkasen on hankalaa luovuttaa... Selkeämpi saalisärsyke toi nopeamman palautuksen ja ihan siistin luovutuksen. Jes!

4.12 2009 klo 5.50 herään jälleen siihen, että joku seisoo sänkyni vieressä. Ääni kysyy: "Haluatko pusun?!"

5.12 2009 klo 9.15 kävelen neiti kesäheinän sängyn viereen ja kysyn: "Huomenta! Joko täällä herättäisiin?". Peiton alta kuuluu kiukkuinen "EI minuta! Hus Pois!!"

Tasan ei mene onnen lahjat....